Honji suijaku

Honji suijaku (jap. 本地垂迹) tarkoittaa Japanin buddhalaisessa terminologiassa Meiji-kaudelle saakka yleistä teoriaa, jonka mukaan buddhalaiset jumaluudet esiintyvät Japanille omaperäisinä kameina johdattaakseen japanilaiset pelastukseen^[1][2]. Teorian mukaan jotkut kamit (mutteivät kaikki) ovat buddhalaisten jumaluuksien (jap. 本地, honji, kirjaimellisesti ”alkuperäinen maa”) ilmentymiä (jap. 垂迹, suijaku, kirjaimellisesti ”jälki”)^[1][3]. Nämä kaksi entiteettiä muodostavat jakamattoman kokonaisuuden, ja teoriassa niiden piti olla toistensa suhteen tasa-arvoisia, mikä ei kuitenkaan historiallisesti aina toteutunut^[4]. Esimerkiksi Nara-kauden alussa honji-osaa pidettiin tärkeämpänä^[4]. Kamakura-kauden loppupuolella ehdotettiin myös, että kamit olisivatkin todellisuudessa honji-osa ja buddhat suijaku-osa^[4].

Teoriaa ei koskaan systematisoitu, mutta se oli siitä huolimatta erittäin yleinen ja vaikutusvaltainen^[1]. Sitä pidetään shinbutsu shūgōn eli buddhalaisten jumaluuksien ja japanilaisten kamien synkretismin kulmakivenä^[5].

1. ↑ ^{a b c} Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti; viitettä sheid ei löytynyt
2. ↑ Breen & Teeuwen 2000, s. 95
3. ↑ Satō, Masato 2007
4. ↑ ^{a b c} Basic Terms of Shinto
5. ↑ Satō, Makoto 2006